OHJAAJAN PÄIVÄKIRJA- Kybeia -
8.8.2010
Toinen treenikerta käsitteli hahmon hakemista ja rooliin sukeltamista. Harjoituspaikaksi olin valinnut Arabianrannassa sijaitsevan kesäteatterilavan ja näin ollen pääsimme ulkoilmaan kokeilemaan erilaisia harjotteita. Harmiksemme Venäjältä tulevat metsäpalosavut hieman huononsivat ilmanlaatua ja hellettäkin oli reippaasti mittarin näyttäessä yli 30 astetta.
Sissi-asenteella työryhmä kuitenkin puursi lähes neljä tuntia harjoitellen aluksi tulevaan esitykseenkin kuuluvaa reaktiopeliä. Hieman sen jälkeen improilua niin saatiin mielikin virkeäksi.
Lämmittelyiden jälkeen lähdettiin hakemaan tuntumaa omaan roolihenkilöön erilaisin tekniikoin ja monia hienoja oivalluksia löytyikin jo näin nopeallakin työskentelyllä.
Oli kyllä nähtävissä tässä hahmoharjoittelun vaiheessa eroa siinä ketkä työryhmästä olivat tottuneempia roolityöskentelyyn ja ketkä eivät. Huomasin, että kokemattomuuttaan ihminen alkaa helposti tekemään roolihahmostaan oman itsensä alter-egoa. Joskushan tuo voi olla ihan toimivakin lähtökohta, mutta näen siinä kyllä riskinä sen, että lavalle mennään “näyttelemään” itseään. Tällöin reaktiot ja tunnemaasto on hirveän paljon kapeampi kun mennään koko ajan siihen “miten minä tämän asian tunnen tai teen” sen sijaan, että annetaan oikealle roolihahmolle oma persoona.
Kimurantti tilanne ohjaajalle sekin mistä päästä lähteä purkamaan tuota problematiikkaa kun ei harjoitteen jälkeen voi mennä ihan niinkään sanomaan, että tuo on ihan kiva tulkinta, mutta tehdäänpä tää ihan kokonaan uudestaan. Tai voiko? Ehkä voi. Ja on kai pakkokin jos ajattelee teoksen toimivuutta ja toisaalta sitä, että näyttelijän täytyy pystyä irrottautumaan roolistaan työn loputtua.
Lopuksi tehtiin lukuharjoitusta pienemmillä porukoilla ja poristiin niitä näitä tekstinopettelusta roolin luomiseen. Tekstinopettelun suhteen oli hyvä kun ihmiset jakoivat omia kokemuksiaan siitä miten tekstimassa jää parhaiten mieleen. Itse toin näkökulmana sitä ettei tekstin tulisi olla pelkkää sanahelinää vaan tarkoituksenmukainen paketti, joka täytyy näytelmässä kertoa.
Hiki virtasi, mutta onneksi hymy ei hyytynyt kenelläkään. Tätä voitaneenkin kutsua teatterin korkeanpaikan harjoitteluksi ihan hyvällä omalla tunnolla!
5.8.2010 Tänään alkoivat scifi-musikaali KYBEIAN treenit ja tapasin ensimmäisen kerran koko ison työryhmäni. Heinäkuu kului käsikirjoituksen parissa ja nyt materiaalit alkavat valmistumaan yksi kerrallaan musiikista lähtien. Joitakin innoittavia biisejä onkin jo kasassa ja käsiskin on aikalailla siinä asussaan missä sen kuuluukin olla.
Oli ihanaa nähdä niin monet innostuneet kasvot treeneissä ja joukkovoimaa löytyy. Ohjaajana tuntuu haastavalta lähinnä aikataululliset asiat, miten sovittaa harjoitusajat yli 20 hengen toiveiden mukaisesti. Treenirunko on tehtynä ja sitä pystyn onneksi aikalailla noudattamaan, mutta jonkun poissaolo vaikuttaa luonnollisesti aina siihen mitä voidaan tehdä.
Tässä vaiheessa on jo käynyt selväksi, että vaikka jonkinlaista palkkaa teatterilta projektista saankin niin työtunnit ovat käytännössä rajattomat. Puheluita ja meilejä tulee koko ajan, mutta en valita. Niin kauan kuin kontakteja on se tarkoittaa myös, että proggis etenee. Ja kun kyseessä on harrastajaryhmä niin on luonnollista, että alkuvaiheessa varsinkin kysymyksiä riittää ja apua tarvitaan monenmoiseen roolityössä.
Itselle rakas alue on myös valo-ääni-puoli ja oli aivan loistavaa tavata eilen rautaisen kova tekniikkaparivaljakkomme, johon luotan kuin….hmmm…kiveen. Vähintään yhtä turvallisia tyyppejä ovat he.
Vielä on tulossa muusikot myöhemmin mukaan, siis lavabändi, joka toivottavasti tuo lopullisen taianomaisen ripauksen lopputulokseen.
Tämä ensimmäinen treenikerta meni ryhmäytymisharjoitusten ja käsikirjoituksen läpilukemisen merkeissä. Myös roolitus tehtiin ja pienryhmäjako sunnuntai-harjoituksiin jatkossa. Jatkossa treenataan siis koko ryhmällä aina torstaisin Kannussa ja sunnuntaisin on pienryhmien harjoituksia( = minulle pitkiä päiviä).
Ensi sunnuntai 8.8. on poikkeuksellisesti kaikille yhteinen näyttelijäntyöllinen kerta, jossa käydään läpi vähän hahmon hakemiseen liittyviä asioita, äänenkäyttöä ja olemista lavalla.
Olen saanut kevään ja kesän seurata erilaisten ohjaajien työskentelyä näyttelijänä ja uskon oppineeni siitä lisää hyvää omaan perusohjaamiseeni. Minulla on tietty tapa ohjata ja tietynlainen kulma teatterintekemiseen, mutta aina on tervetullutta vähän tuulettaa omaakin ajatusmaailmaa.
Ensimmäiset treenit ovat minusta aina pahimmat ja nyt kun ne ovat takana voidaan siirtyä vaiheeseen B eli puurtamisvaihe alkakoon 